Koska tämä blogi tuli aloitettua hieman jälkijättöisesti, lienee parasta palata ajassa hieman taaksepäin:


Ei pakotietä

Elämme syksyä 2005 ja kierrämme kunnan rakennustarkastajan kanssa tontilla. Siinä ohessa otan puheeksi perustusten teon ja pelon miten käy kun maa tuntuu aika saviselta.Hän on vahvasti sitä mieltä, että perustus voidaan tehdä normaalin tapaan: maata pois, salaoja ja mursketta tilalle, valu jne. Perusteluina se, että rakennus ei ole puurakenteisena kovin painava ja kunhan emme vain puhkaise kovakerrosta, maa kyllä kantaa.

No - omenapuita siinä istutellessa selvisi, että eihän se kovakerros (siis tuo aikojen saatossa maatuneita lehtiä ja muuta roskaa) olekaan puolta metriä paksumpi. Ja sen jälkeen alkaa sininen savi.

Koska perusteema on tehdä homma kerran ja kunnolla, soitettiin maaperätutkimusmiehet tontille kairaamaan – tuloksena komeat 8 - 10 metriä paksu savipatja mökin alla ennen kovaa kerrosta.

Maalta kotiin päästyä, alkaa kova Rakentaja.fi -sivuston selailu, jossa moni muukin pähkäilee saman ongelman kanssa. Ja vastaus on aina sama - paaluta!

Koska olemme vihdoin saaneet poikkeus- ja rakennusluvat kuntoon ja yksi suuri investointikin (tie perille) on jo tehtynä, ei voi enää oikein lyödä hanskojakaan naulaan. Ei muuta kuin paalua maahan.

Rakennesuunnittelijaa aina tarvitaan…

Jotta homma ei menisi liian helpoksi, ei niitä paaluttajia niin vaan soitella tontille hääräämään. Tarvitaan rakennesuunnittelija, joka määrittää paalujen määrät ja paikat rakennuspiirrusten pohjalta. Ja tietäähän sen rakennusalalla, että viime tingassa on aivan turha alkaa soitella, josko löytyisi jeesiä pienessä projektissa.

Eletään jo alkutalvea 2006 ja soittelemme turkulaisia rakennesuunnitteloita läpi. Kovin on kiire ja hommakin taitaa olla liian pieni. No onneksi silmään sattuu insinööritoimisto Vammalasta, josta avualiaasti luvataan ottaa homma vastaan vaikka myöhässä olemmekin.

Paaluttajat – tuo aivan oma lahkonsa

Jos on jo asunnon remontin yhteydessä tottunut, että rakennusalalla ei pieni kiinnosta ketään, ei paalutusurakointi tee poikkeusta. Kun ottaa ensikontaktia urakoitsijoihin, tuntuu kaikilta kyllä kesäkuulta löytyvän rakoa urakan tekoon. "Mutta palataan asiaan sitten heti kun paalukuvat ovat valmiit…" No kun palaat, on kalenterit jo aivan täynnä.

Onneksi viimein tuntuisi löytyneen hyvä urakoitsi, jolle sopisi paalutus juhannuksen jälkeisellä viikolla. Sormet ristiin ja puuta koputtamaan että kaikki natsaa. Myöhässä tässä tietysti ollaan, mutta kyllä tässä on jo suurimmat kiireet karisseet paljon aiemmin. Josko sitä joulusaunassa rentoutuisi - siis 2007!

- T -