Se liikkuu sittenkin!

Nyt se vihdoin tapahtui: HuLiVa lähti pihasta kohti rantaa.

Aamulla saimme talkooväkeä avuksi, kun Eve ja Timppa saapuivat Kuusaalta. Timpalla sormet syyhysivät päästä hommiin, joten aamupäivällä merkattiin paalujen katkaisukohdat valmiiksi. Mökin pohja on nyt sitten hyvin vaaterissa, ei muuta kuin I-palkkia päälle ja hökkeli pystyyn. Hmm, vielä voisi ostaa valmispaketinkin...

Iltapäivällä oli sitten SEN SUUREN TAPAHTUMAN vuoro eli HuLiVan siirto. Pekka oli rakentanut valmiiksi kuljetussysteemin akselista ja hitsatuista teräspalkeista. Näytti mielestäni hyvin, hyvin epäilyttävältä. Olinkin luvannut olla 2 km:n päässä ja silmät kiinni koko HuLiVan viennin ajan (päätalolta hiekkatietä kilometrin verran). Mutta toisin kävi, näin ja koin kaiken.

Ensin koko pytinki nostettiin trukkia, lankkuja, tunkkeja ja harkkoja avuksi käyttäen traktorin perässä olevan akseliston päälle ja sitten alkoi kuljetus-show. Pekka ajoi, Tero täytti kuoppia ja me Timpan kanssa katsottiin tarkasti, että HuLiVa pysyi tiellä.

Ja sitten, tunnin ajamisen ja tiukkojen tilanteiden jälkeen tsekattiin viimeinen mutka. Traktori piti ajaa mahdollisimman suuren kaaren tehden, jotta koko systeemi saataisiin pellolle asti. Neljään pekkaan siinä sitten tuumailtiin, miten traktori kääntyy. Huudettiin ja möykättiin, suostuteltiin ja kiroiltiin. Ja kumpi on viisaampi, muna vai kana? Tässä tapauksessa muna. Sitä ei olisi pitänyt yrittää ajaa, koska oja oli niiiiiin lähellä. Kräts, perrrr...... Nyt se kaatuuuuuu. Pysähdyyyy!!! Voi piip. Mähän piip, sanoin, ettei se käänny. Akseli poikki ja HuLiVan alemmat sienälaudat hieman vaurioina. Ei muuta, kun matka jatkuu, tapahtu, mitä tapahtu. Jos ei HuLiVa:n rakenne olisi ollut luja, kuin kivi, se olisi nyt ojassa tuhannen kappaleena.

Mitä opimme tästä. Kuuntele ja harkitse, mieti mitä olet tekemässä. Ja tuplavarmista aina, että renkaan alla on maata! No, loppu hyvin, kaikki hyvin. HuLiVa on paikoillansa ja hieno on!

- U -

Palkkien katkaisukohtien merkitseminen oli tarkkaa puuhaa.