Lauantai-aamu alkaa ihmeellä: kaivurimies soittaa ja ilmoittaa olevansa tulossa puolen tunnin sisään kaivamaan imeytyskenttää. Rakennusprojekteissa kun on tottunut siihen että mikään luvattu ei pidä. Mutta Mauri se piti sanansa!
Koko päivä sitten hurahtikin imeytyskentän teossa. Koska maaperä on savista, pelkkä imeytysputki ei riitä - mihinkäs se vesi sieltä savesta imeytyisi. Nyt piti sakokaivon (johon siis pesuvedet ensin kerääntyvät) jälkeen imeytysputken alle laittaa vielä 75 senttiä salaojasantaa ja sen alle kulkemaan salaoja, josta vedet sitten kulkeutuvat eteenpäin.
Siinä sitä sitten hypittiin edestakaisin 1,5 metriä syvään saviseen ojaan ja vedettiin putkia, tarkistettiin kaatoja, tasattiin sepeliä tai santaa. Mutta hyvä siitä lopulta tuli - tai katsotaan nyt ensin, että häviääkö se vesi sieltä sakokaivosta johonkin…
Samalla kun kaivuri tontilla oli, laskettiin kaivonrenkaat kylmäkellaria varten paikoillaan ja tehtiin muutama kuoppaa omenatarhaa varten.
Kommentit