Ei ollut suuren suuri homma tuo paalutus, kun vaan miehet lopulta tontille saatiin. Puolen päivän aikaan koneet saapuivat ja jo neljän jälkeen alkoi kamojen lastaus takaisin kuorma-auton lavalle.
Toisaalta mikäs siinä paaluttaessa, kun paalut upposivat pehmeään savimaahaan kuin kuuma veitsi voihin. Toivoa sopii että samalla myyrät saivat tarpeekseen metelistä ja vaihtavat rauhallisemmille asuinalueille. Ainoa takaisku oli, että paaluttajat eivät voineet katkaista paaluja määrämittaan, koska ympäristö on aivan ru(u)tikuivaa, Pitää kastella urakalla peltoa, jotta päästään rälläköimään paalut 60 cm korkeudesta poikki ennen palkkien hitsausta.
Nyt on olo helpottunut, vaikka tästä ne työt vasta alkavatkin – nyt pääsee jo itsekin tekemään jotakin mökin eteen.
- T -
Paaluäijiä Turuust ja yksi paalu.
Kommentit