Ei tietysti paranisi valittaa kun on kerrankin lämmintä, mutta: mittarissa on 27 astetta varjossa ja työt menee vähän tauokojen pitelemisiksi. Eilen ja tänään on auringonpistoksen rajamailla yritetty kaivaa paalujen juureen routasuojia. Eli ensin styroks-levyn kokoiselta alueelta pintamaa pois, styroks tilalle ja sepeliä päälle. Ja me kun luultiin että näillä perustuksilla säästyy maansiirtohommilta. Mitä hittoa – ite joutuu lapion varressa heilumaan ja repimään heinänjuurakkoa pois!
Huomenna jos saisi vesipumpun paikoilleen, niin voisi aloittaa ympäristön kastelun. tuoltä ylhäältä kun ei tunnu vettä ainakaan tulevan. Hommat polkee taas paikoillaan, kun ei pääse katkaisemaan paaluja oikeaan mittaan.
Pitänee yrittää hillitä itseään ja kastella maasto huolellisesti ettei käy ohraisesti. Koko ajan kun on lehdissä juttuja maastopaloista ja juuri viime yönä sedän konehalli paloi maantasalle.
Kaivurimiestä pitäisi myös metsästää tontille. Kävin ostamassa tänään imeytyspaketin ja sen kaivaminen käsipelillä melkein kahden metrin syvyyteen on jo vähän liian kova urakka. Samalla pitäisi vetää viemärilinjat valmiiksi saunasta ja tuvasta saostuskaivoon.
– T –
" Nyt hieman eteenpäin. sitten hieman vasemmalle. STOP!"
Voi Kyllikki Saaren suohauta soikoon, että tää kaivaminen on syvältä.
Ulla tarkkuuta vaativassa reiän teossa.
Paalut, styroks ja täyttö.
Helppoa kuin heinänteko – Ulla avautunee myöhemmin viikatoinnin autuudesta…
Kommentit